Teknisen palvelun lautakunta 12.2.

Torstaina 12.2. oli ohjelmassa toinen teknisen lautakunnan kokous – toinen niin minulle, jonka kaupunginvaltuusto tammikuussa valitsi lautakunnan varsinaiseksi jäseneksi, kuin koko lautakunnallekin, joka aloitti olemassaolonsa vasta vuodenvaihteessa.

Teknisen palvelun lautakunta on vanhan liikepalvelulautakunnan perillinen. Liikepalvelun toimiala pieneni vuodenvaihteessa, kun uusien säännösten mukaan Helsingin liikelaitokset kuten Palmia saivat kaikki omat johtokuntansa. Lisää päätettävää puolestaan tuli sitten rakennuspuolelta, jossa rakennusvirasto jaettiin oikeaoppisesti tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiksi. Tilaajana jatkaa entinen rakennusvirasto, mutta tuotanto ja siten myös valtaosa työntekijöistä siirtyi uuteen rakentamispalveluna tunnettavaan virastoon, joka nyt on muun muassa kaupungin katujen ja puistojen käytännön hoitaja. Toki monissa tapauksissa myös rakentamispalvelu ostaa töitä alihankintana, lähinnä yksityisiltä.

Rakentamispalvelun ohella lautakuntamme alaisuudessa toimii kaksi pienempää yksikköä. Hankintakeskus on kaikkia kaupungin yksiköitä palvelemaan perustettu yksikkö, jonka tehtävänä on hoitaa keskitetysti hankinta- ja kilpailutustoimintoja ja tarjota tukea hankinnoissa. Tukkutori puolestaan on helsinkiläinen erikoisuus: kaupunki ylläpitää vanhan teollisuuskorttelin alueella Hermannissa tiloja elintarvikealan yritystoimintaa varten: kotinsa ovat sieltä löytäneet niin kukka- kuin kalakauppiaatkin, ja samalla pidetään huoli siitä, että haastava, historiallisesti arvokas rakennuskanta pysyy hyötykäytössä.

Itse siirryin teknisten palveluiden alalle tarkastuslautakunnasta, jonka varajäsenenä olen toiminut puolitoista kautta – minut valittiin aikanaan kyseiselle paikalle vuonna 2003, sittemmin edesmenneen Kalle Räisäsen jättäydyttyä pois tehtävästä. Kerberoksen lailla kaikkea kaupungissa tapahtuvaa valvovassa tarkastuslautakunnassa seurattaviini kysymyksiin kuului lukuisia nyttemmin teknisen palvelun lautakunnalle kuuluvia asioita, joten otin mielelläni vastaan mahdollisuuden päästä aivan oikeasti vaikuttamaan näihin, ei vain kommentoimaan jälkikäteen.

Lautakunnan kahdessa ensimmäisessä kokouksessa päätettävänä on ollut lähinnä rutiiniluontoisia asioita. Vuoden alusta toimintansa käynnistänyt rakentamispalvelu järjestää toimintojaan kuntoon uuden tarmokkaan toimitusjohtajan luotsaamana, ja jatkossa päässemmekin tutustumaan muun muassa uuden yksikön strategisiin linjauksiin ja ottamaan kantaa uusien tilojen sijoittumiseen. Toistaiseksi päätimme tällä kertaa vain julistaa haettavaksi rakentamispalvelun talouspäällikön viran.

Hankintakeskuksen puolella taas oli esillä lausuntojen antaminen kolmeen kaupunginvaltuuston hyväksymään toivomusponteen, jotka koskivat kaupungin toteuttamaa tavara- ja palveluhankintojen kilpailuttamista, sen osaamista ja siinä ajoittain esiintyviä ongelmia. Useissa puheenvuoroissahan on viime aikoina mainittu kuntien kilpailutuksissa esiintyneet puutteet, jotka ovat saattaneet joskus johtaa kuntalaisten kannalta aavistamattomiin lopputuloksiin. Ponsissa puututtiinkin tärkeisiin asioihin, mutta saatoimme todeta, että ainakin hankintakeskus näyttää hoitaneen leiviskänsä sikäli hyvin, että sen virastoille antamiin ohjeistuksiin oli toivotunkaltaiset muutokset paljolti jo tehty.

Tämä ei toki tarkoita, etteikö hankinta-asioissa edelleen olisi parantamisen varaa. Erityisesti esiintyneitä ongelmia on varmasti syytä seurata, kuten yhdessä ponsista toivottiinkin: tällöin päättäjillä on mahdollisuus tehdä ratkaisuja eri palveluntuotantotapojen välillä objektiiviseen tietoon perustuen ja myös oppia tehdyistä virheistä. Vaikka juuri näissä kysymyksissä ehkä eniten onkin viime vuosina nähty hurmahenkisiä, pelkkään ideologiaan pohjautuvia ratkaisuja erityisesti kokoomuksen taholta, olisi voitava mahdollisimman kiihkottomasti katsoa, millä tavalla milläkin alalla helsinkiläisten etu parhaiten toteutuu.